korttipajalla

Joulunalla ripisee ja rapisee ja touhua riittää. Enpäs ole tännekään kerennyt mitään joulutunnelmia oikein laittamaan. Elikkäs puristetaan ja litistetään nyt kaikki sitten pähkinänkuoreen :D

 Kirpulta olen ostanut ison määrän syksyn aikana kauniita vanhoja joulupalloja. Niitä onkin siellä täällä roikkumassa ja paketteja koristamassa.

 Pöydän muistitalululla on ollut jos jonkinlaista tekemistä listattuna. Arvatkaas, Ei ole enää! Ny alkaa joulu!

Jouluntoivotukset tehtiin Saparopään kanssa.

 

Jouluntouhut saavat ilmaan jännitystä ja jokapuolella tuoksuu salaisuudelle. Tänään täällä hyöri j pyöri jo melko malttamaton tyllerö, ihanaa huomenna on jo joulu!

Iloista ja ihanaa joulua ihan kaikille <3

Kirpunsatoa

Niin on taas ihmiset tehnyt kaikkia ihania joulukalaentereita blogeihinsa! Itsellä oli mielessä että olisin tehnyt kirppukalenterin, johon olisin koonnut kaikkia hassuja kirppislöytöjäni ja niistä jotain tarinaa. Kuinkas sitten kävikään? Tuli joulukuun ensimmäinen, toinen, kolmas ja ties kuinka mones kun postimies kiikutti ovelleni paketin nettikirpparilta (ai jestas minunlaiseni ihmisen tulisi pysyä poissa sivuilta joissa voi olla ostoksilla sohvalla maaten..). Avasin paketin, ihanaa kattilani oli saapunut!! Samalla muistin ajatukseni siitä joulukalenterista...

Listaampas tähän vuoden 2013 viisi suosikki kirppulöytöäni

Aloitetaampas tästä uusimmasta Neptunkattilasta

Pikkukaupungin tyttö oli muuttanut Helsinkiin. Oli suuri kaupunki, oli suuret unelmat, oli suurta seikkailua ihan kaikki. Eräänä päivänä astuin Kalliossa sijaitsevaan Retroliikkeeseen ja kuulkaas jo silloin tiesin että vielä jonakin päivänä minä tämän kattilan omistan! Nyt vuosia myöhemmin se on minun, ai miten olenkaan iloinen!

Näitä lokerikkoja vilisee paljon lehdissä ja blogeissa ja ne on vaan niin herttaisia. Haaveilin sellaisesta kirjapainolokerikonlaatikosta seinälle, mutta ehkä sitten joskus siihen meidän tulevaan suurensuureen pirttiin semmoinen mahtuu! Loviisan vanhat talot tapahtuman pihakirpparilta löysin tämän ihanan talolokerikon. Kovasti mietin maalaanko tai tapetoinko lokeroita, mutta ainakin vielä se on ihan alkuperäisasussaan. 

Tälle kauniille linnulle minulla ei ole mitään ihmeempää tarinaa, mutta se on ehdottomasti kaunein löytöni!

Mamma ja Pappa <3 Löytyi kirpulta yhteensä 2e (juu u ihan totta!). Rakkaus muumeihin on ollut pitkä ja luja ja tunsin itseni lottovoittajaksi kun löysin nämä jonkun itsetekemät muumit Siivouspäivän kirpulta.

Nämä lasit jäi painamaan mieltäni kun jätin ne kirpun hyllylle. Ei muuta kun illalla pikku-Ukon kanssa uusi reissu kirpulle ja koko matkan hoin puoliääneen "Voi kumpa kukaan ei olisi niitä ostanut, voi kumpa, voi kumpa.." Siellä ne minua odottivat! Nämä Kaj Frankin lasit ovat ihan todella kauniit ja aivan lempiväriänikin, mutta se ei ollut suurin syy miksi hiki otsalla juoksin näitä ostamaan. Nämä lasit tuovat mieleen muistot Mummustani, muistan voikukkaseppeleet, suklaajäätelön, Mummun lihapullat. Mummuni hymyn, kädet ja iloisen katseen, kuinka pienen tytön oli hyvä olla Mummun sylissä. Tällaiset muistoja ja tunteita herättävät löydöt ovat todellisia aarteita. Minustakin tulee isona mummu joka tarjoaa lapsenlapsilleen viinimarjamehua juurikin näistä laseista, pyyhkii suklaajäätelön poskelta ja opettaa taas kerran kuinka kukkaseppeleitä tehdään. Muistot <3

kortteja siellä kortteja tällä

Kattokaas minkä ihanan kortin mää löysin (niin tai siis ostin.. ). Juu kyllä siinä on kuva hernekeittotölkistä, eikö ookkin ihana?!? Tähän sopisi isäni lausahdus, "jokos sekin on retroa?" kun kyselin taas jonkin kellarissa makaavan jutun kohtaloa.Tää siis varmaankin on juuri sitä, Retroa. Sitä ihanaa aikaa kun maailmassa ei ollut huolenhäivää sai juosta huopikkaat viuhuen kylänraittia!

Tykkään sisustella näillä korteilla. Se on helppoa ja edullista, eikä tarvitte lyödä yhtään reikää seinään ja tuskailla hetken kuluttua miksi sitä reikää ei lyöty 5 senttiä oikealle.

Valitan kuvanlaatua. Päivääni olen joulupukilta toivonut muutamaa lisätuntia että kerkeisin kaiken. Kuvat on siis napsittu yksi lapsi sylissä ja toinen kiinni housunpuntissa.

Keittiön seinälle olen koonnut polkkajamin kortteja ja tuo IKIIHANA kimichi kortti on veljeltäni Etelä-Koreasta.

Saparopään huoneen seinällä on Noshin kortteja jotka olen saanut tilauksen yhteydessä ( eli tilattu on ja monesti..). Sitten nuo Joutomaan kortit, voe mahoton miten niitä rakastan!

ja lopuksi vielä joulua ja lissää joutomaata:) 

Aarreseinä

Niin se vaan on että kun on niiin paljon tavaraa (kaikki tietysti kovin tärkeää)kuin meillä on, niin järjestyksen ylläpito tuntuu aikalailla aina aivan mahdottomalta. En ole ikinä myöskään omistanut hirmuista intohimoa siivoamiseen, joten pientä kaaosta on aina ilmassa!

Jatkuvan kaaoksen valtaan joutuu usein makuuhuoneemme, jossa minulla on pikkuriikkinen ompelu/askartelunurkkaus. Siihen sitten nakkaan aina päivänpäätteeksi pinon päälimmäiseksi milloin minkäkin tekeleen. ja niin se pino kasvaa ja kasvaa. 

Jihuu, mutta nyt se on siivottu ja aattelin sen kunniaksi esitellä mun leppariseinän meillä! Se on tämä aareseinä. Kukkamaalaus ja joutomaan juliste "Pelastaja" ovat mieheni ja minun 30vuotis lahjoja, käsimaalaus isänpäiväkortti, lokerikko, perhoslaatta ja kipsikukka kirppulöytöjä ja kisutaulu käsityömyyjäisistä.

keltainen pikkulamppu on niin mielestäni niin suloinen <3

ja entäs tuo pieni päiväuniltaan herännyt tyllerö, se se vasta suloinen onkin <3 

Lokerikkoon olen keräillyt vanhoja avaimia ja leimasimia. Suuri avain oli avain leikkimökkiini <3

we LOVE my little pony!!!!!

Hepat on meillä POP. Iltalenkki tehdään tallien kautta, sillä ainoa tapa saada Saparopää pysymään rattaissa on luvata että lenkin päätteeksi käydään heppatelleilla. Vilma-keppiheppa on mukana kaikessa, piilosilla, harjaamassa hampaita, iltalenkillä katsomassa tallin isoja heppoja, aivan kaikkialla.. mutta ne My little ponyt, Saparopää rakastaa niitä! ja arvatkaas, no niin rakastaa äitikin!

Nukkekoti kaipasi jotakin jakkaraa taikka koroketta alleen, sillä oli hirmu hankalaa leikkiä nukkekodilla peppu pystyssä poski lattiassa kiinni. Isäni kanssa innostuttiin nikkaroimaan poneille oma talli nukkekodin alle ja ai että mää tykkään siitä! Innostuimpas muuten yksi päivä taas tapetoimaan nukkekodista pari huonettakin lisää :)

Saparopää on epäilemättä tullut äitiinsä, sillä nurkat pursuaa kaikkea pientä ja tärkeää. Muutamia tärkeitä asioita luetellakseni; käytetty muumilaastari, washiteipin palasia, niin ja tietty kaikki miljoona ja yksi pientä muumi ja ponifiguuria. Tarvetta siis säilytysrasioille on :) Löysin kirpulta muutaman muovisen ponin, jotka kiinnitin peltipurkkien kansiin. Sitten spraymaalasin purnukat ja tadaa niin tuli valmista!

Tässä tallin uusin asukas, "sadepäivänponi" päivää!

Arvatkaas montako ponia oottaa vielä joulukääreissä!?!

eka oli äidinpäivä ja sitten vielä isänpäivä

Oli perjantai ja yksi innokas reissulainen pakkasi pikku kettureppuunsa niin paljon poneja että vetoketjut paukkuivat, repun päälle laitettiin Peppi, Isän vanha iso gorilla (tunnettu meillä herra Tossavaisena), nukke, pompuloita, vielä vähän poneja, lisää sukkahousuja (äiti ei ollut pakannut kimallesukkiksia kassiin...), vielä löytyi poni, ei ei tarvitse ottaa peittoa ja ei ei voi ottaa kaikkia nukkeja. Isovanhempien autoon kipitti innokas pikkutyttö kohti viikonloppua Mamman ja Vaarin luona.

Tässä me nyt sitten ollaan kaksin, minä ja pikku-Ukko, mitäs tehtäs? Pikku-ukko se päätti ottaa sitten levon kannalta ja nukkui perjantaina kuin ei ennen olisi nukkunut. Tuli sitten äidinpäivä; käytiin kirpulla ja tein ihania löytöjä, vaatteita ja kirjoja. Viimeistelin isänpäivälahjaa, ompelin Saparopäälle mekon ja tein muita pikku viimeistelyjä muihin töihin, niin ja sitten vaan luin ja olin. 

Äidinpäivänä syödään borskeittoa, nostetaan jalat juuri päällystetylle rahille, avataan kirpulta löytynyt ihana sisustuskirja ja juodaan kirppislöytö lasista, aijai tämä se on nautintoa!

 Saparopää löysi eräs päivä kangaskätköstäni runoratsukangasta ja kietoutui siihen heti. Lupasin että teen siitä varmasti mekon Saparopäälleni, johon tyttönen tokaisi että vauva lattialle ja äiti tekee NYT mekon. Hehhh nyt vihdoin sitten sain mekon tehtyä reissusta palaavaa Saparopäätäni odottamaan. Aurinko-jumpsuit on aika mahoton ikuisuusprojeksti.. alunperin siinä oli vetoketju joka kiristi ja pullotti ja kiemurteli miten sattuu, kesti ikuisuus että viitsin tarttua ratkojaan, laitoin nepit ja nyt siitä tuli ihan kiva vaikka vieläkin se kiertää ja kupruilee..Onneksi ihana kangas pelastaa paljon <3

Kohti isänpäivää!

Isänpivänä meillä kerrankin nukuttiin yli kuuteen. Laulettiin ja herkuteltiin. Kirpulta oli löytynyt hauska vanha kirkuvan oranssi mallasjuoman virvoitusjuoma/olutkori johon olin koonnut kaikkea mitä isä tarvitsee:) Mahtavimmat ja tärkeimmät oli tietysti Saparopään ja Pikku-Ukon askartelut<3

Sitten Mamman ja Vaarin luo, jossa odotti innokas leipuriapurini

" Kuka tahansa voi olla isä, mutta vaatii jotain paljon suurempaa olla isi"

 Hyvää isänpäivää omalle rakkaalle Isilleni, ukkokullalleni ja Saparopään ja pikku-Ukon Vaarille meidän rakkaille Iseille!

Sadepäivän surinaa

Sade ropisee ikkunaan tunnista toiseen. Saparopää juoksee olohuonetta ristiin rastiin uudet Pikkumyykumisaappaat jalassa. On piirretty, on leikitty piilosta, on pelattu muistipeliä, on tuijotettu ikkunasta sadetta, on tehty jo kaikkea. Sateessa on ihanaa, mutta Pikku-Ukkoa ei vielä oikein viitsi viedä sateeseen kastumaan. Lupaan Saparopäälle, että joku toinen päivä ihan varmasti mennään juoksemaan sateeseen.

Sitten tulee päiväuniaika ja äiti nostaa ompelukoneen keittiönpöydälle. SurrrRurrr <3

Pipo; Ottobre 4/2011 Muraveinik

Hupsu-pipot

Keskusteluja siitä tarvitaanko ulkona pipoa ja että ketkä kaikki tarvitsevat pipon ja MIKSI se pipo pitää laittaa, voijh näitä keskusteluita käydään päivittäin ja monesti. Nyt onnistuin jossakin joka on helpottanut näitä uloslähtöjä, onnistuin nimittäin tekemään niin mieluisan pipon että saparopäätä pitää pyytää erikseen ottamaan pipo pois esimerkiksi kun aletaan syömään. Pipo päässä potalla, pipo päässä hampaiden pesulla, pipo päässä nukkekodilla leikkiessä, tämä pipo jopa tänään aamulla meni herättämään isiä!!

Toisen pipon saksin Saparopään vanhasta kettuvillapaidasta ja päälle piti ehdottomasti laittaa tupsu! Niin, se on se toinen ehdoton juttu tällähetkellä, pipossa KUULUU olla hupsu eli tupsu :) Niin tämä äiti sitten kiltisti pyöräytti muutamiin pipoihin tupsut. 

Äitikin pääsi askartelemaan kun tuli tarvetta postilaatikolle! Saksittiin kaurapuuropaketista oiva postilaatikko joka päällystettiin hyllypaperilla ja koristeltiin Saparopään valisemilla teipeillä, tuli sinne teipistä tuommonen teippikukkanenkin yläkulmaan saparopään kätösillä:) TIETENKIN siihen piti vielä laittaa kello roikkumaan jota voi kilisyttää kun postia on tullut. Siinä hujahtikin tovi jos toinenkin kun postilaatikkoon raapusteltiin postia:)

Taikametsässä

Syksyinen taikametsä syntyi viikonloppna Saparopään huoneen ikkunanväliin. Itse tyttönen halusi kaikki laittaa ja kyllä siitä tulikin hieno! Tehdään aina tällainen ikkuna vuodenaikojen mukaan ja nyt sinne laitettiin askartelusavesta tekemiäni sieniä, maalattuja käpyjä, sammalta, villaa ja pikkupuput. Kovin vaikeaa oli saada kuvaa tästä siellä ikkunanvälissä kun ovat, mutta tästä tuli niin ihana että haluaisin meidänkin makuuhuoneeseen samanlaisen!

pipat riviin!

Väkersin Saparopään pipoille tällaisen "naulakon". Nykyään kun äiti ei saa enää valita mikä pipo leikkipuistoon laitetaan niin tästä pikkuneiti saa helposti mieluisensa :) Pohjana on vanha ei niin kaunis muovinen henkari, jonka ympärille kieputin vanhan kauluspaidan hihoista leikattua kudetta. Puiset pyykkipojat kiinnitin kuteenpätkillä pipojen ripustusta varten. Kettukoristenappi on tehty päällystämällä vanha jättikokoinen sohvatyynyn nappi Saparopään vanhasta villapaidasta leikatulla ketunkuvalla ja taakse muutama huopaympyrä, tadaa valmista tuli:)

hetken tie

Olen huomannut itsessäni hassun piirteen; saatan kävelyllä yhtäkkiä hypätä tien sivuun ja ottaa talteen kauniin muotoisen tai värisen kiven, leikkipuistossa poimia taskuuni kauniin kävyn, tänään meinasimme myöhästyä neuvolasta kun pysähdyin keräämään villatakin taskut täyteen tammenterhoja, ihan vaan koska ne olivat niin silkkisen tuntuisia ja kauniita.

Helposti sitä tulee elettyä tulevassa, mihin kouluun haluaisin lasteni menevän, onkohan ensi jouluna lunta, millaiset syntymäpäiväjuhlat järjestäisin, mitäs sitten kun palaan töihin, mistä löydämme isomman asunnon kun sen aika tulee, mahdankohan löytää kirpulta ensi viikonloppuna kahvikuppia jollaisen haluaisin, ja niin edelleen ja niin edelleen. Hulinassa tämä hetki helposti lipuu ohi huomaamatta. Rakastan tulevan pohtimista, mutta olen huomannut että hetkestä nauttiminen tuo voimaa. Yllättäen huomaakin hymyilevänsä ihan itsekseen vieraiden ihmisten keskellä, aivan kuin tietäisi salaisuuden jota kukaan muu ei tiedä. Viimeaikoina olen opetellut pysähtymään ja katsomaan ympärilleni, harmaanakin päivänä voi nähdä jotakin vaikka jotakin aivan pienenpientä joka saa hymyn suupieliin. Tämään oli täydellinen syyspäivä ja luonto oli niin kauniina ettei kukaan yksinkertaisesti voisi olla hapan tällaisena päivänä <3

 

Roskismummeli

Tämä rouva löytyi yksinään roskiksen viereltä. Miten lie sinne jäänyt yksiskseen. No mieheni sen sieltä sitten pelasti. Aikaa kului vuosi ja kaksi. Mummeli on ollut suuren maatuskajoukkiomme jatkeena aina tähän päivään saakka. Nyt tyhjyyttään ammottava maatuskamummeli muuntui neulatyynyksi!

rintakoru

rintakoru jämälangoista ja vanhoista napeista, jotka kiinnitin vanhaan nahkapaikkaan.väriä syksyyn!

Pysähtyminen ja hetken tarkastelu tuntuu välillä vaikealta, varsinkin sinä päivänä kun kaurapuurolautanen valuu keittiönseinää pitkin, varpaan lyö jo VIIDETTÄ kertaa kynnykseen, kaikki tuntuu olevan kesken vaikka pitäisi olla jo valmista, ja sitten taas lyö sen varpaan siihen samaan pirun kynnykseen. Oma viikkoni tuntui alkavan näin, mistään ei tullut mitään ja vaikka kuinka yritti niin ei silti. Sitten se viikko myöskin kirkastui äkkiä ja arvaamatta. Lähdettiin värikylpyyn huonosti nukutun yön jälkeen tukka solmussa ja hammastahnaa suupielistä pyyhkien. Voi ei, se onni joka syttyi tyttäreni silmissä kun pääsi maalaamaan se oli jotakin niin aitoa ja rehellistä että harmitus väsymys kaikki ne pienet mukamas mahdottomat asiat unohtuivat. Onni, se todella löytyy hetkestä <3

takana uskomattoman ihana viikko <3